keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Minttusuklaakakku

Tämä kakku oli varsinkin ulkonäöltään kovastikin lasteni mieleen. Ja itsekin olin oikein tyytyväinen lopputulokseen, vaikka melko yksinkertainen ja helppo resepti onkin kyseessä.
 
Kakun pohjana on peruskakkupohja vaniljajauheella maustettuna ja kolmeen osaan leikattuna. Täyte ja kuorrute on helppo valmistaa ja muunneltavissa eri makuihin niin halutessaan, esim. juuri aromiaineiden avulla. Itse ajattelin raikastaa usein hieman tunkkaista suklaata piparmintulla ja moussesta tuli herkullinen seuraavanlaisella reseptillä:

4 dl vispikermaa
1/4 dl sokeria
250 g tummaa suklaata
1½ tl piparminttuaromia


Mittaa kerma ja sokeri kulhoon ja vatkaa ne vaahdoksi. Sulata suklaa mikrossa miedolla lämmöllä välillä sekoitellen. Mausta suklaasula piparminttuaromilla. Sekoita suklaasula kermavaahdon joukkoon huolellisesti. 

Täytä kakku ja kuorruta tasaiseksi. Itse hieman kostutin kakkupohjia vaniljamaidolla eli maidolla, joka on maustettu vaniljajauheella.

 Koristele esim. punavalkoraidallisilla mini-marengeilla sekä piparmintturouheella. Rouheen tein nuijimalla karkkikeppejä minigrip-pussissa hienoksi. 




Haluan tässä vaiheessa jo kiittää teitä, rakkaat blogini seuraajat ja sitä lukeneet! Mennyt vuosi on ollut mielenkiintoinen monella tapaa ja leipomisesta on tullut entistä enemmän arkipäivääni. Kiitos, että olette olleet kiinnostuneita päivityksistäni ja olen suurella ilolla ja kiitollisuudella kuullut, kuinka olette kokeilleet blogistani löytyviä reseptejä ja todenneet ne hyviksi. Siksi niiden siellä kuuluukin olla! Toivon, että yhteinen matkamme jatkuu tästä eteenpäinkin kera uusien kokeilujen ja reseptien. 

Oikein ihanaa ja herkkujen täyteistä uutta vuotta meille kaikille ja onnea sekä iloa tuleviinkin leivontoihimme!

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Ihana ja herkullinen joulu!


Leivontaohjelmasta pudottuani sanoin ääneenkin, että piparkakkutalojen rakentaminen olkoon edelleen niiden hommaa, jotka siitä tykkäävät ja osaavat! Mutta niinhän tässä vain kävi, että tuttava pyysi taloa jouluksi lapsenlapsilleen ja ei auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Isäntä piirsi talon kaavat ja niillä mentiin. Lapsilla oli ajatuksia koristelun suhteen ja lopputulos oli seuraavanlainen:






Perinteinen piparkakkutalo, jolla tuli korkeutta tavallista edemmän. Talo kelpasi tilaajalleen ja olin kaikesta huolimatta ylpeä itsestäni, en niinkään lopputuloksesta muutoin. Ei kannattaisi siis edelleenkään koskaan sanoa "ei koskaan"!


Näin sitä joulun pyhät alkaa olemaan takanapäin ja on aika palata arkisiin asioihin, mutta vasta ruokien muodossa. Sillä loma onneksi kestää vielä monen monituista päivää, ja työt kutsuvat vasta loppiaisen jälkeen. Rankka syksy vaatiikin edelleen kunnon yöunia ja olemista vain, mitä olenkin opetellut viime päivinä oikein urakalla. 

Jouluaatto meni rakkaiden ympäröimänä meillä kotona. Syötiin täydellisiä jouluherkkuja ja nautittiin yhdessäolosta sekä lasten riemusta erityisesti joulupukin käytyä. Löylyteltiin joulusaunassa ja herkuteltiin hieman lisää. Oltiin onnellisia, kun tytöt olivat niin onnellisia! Elämän pieniä suuria perusasioita! Tosin, ei sitä joka päivä saa itseltään Antti Tuiskulta joulutervehdystä videon muodossa...





Joulupäivänä saimme rakkaita vieraita kylään ja vietimme heidän kanssaan leppoisaa aikaa oleillen ja glögilasien äärellä lasten touhottaessa ympärillä. 

Ihana joulu, jota tosin varjosti tärkeän ihmisen poisnukkuminen ja suru, vaikka hetki odotettavissa olikin. Mutta elämä jatkuu ja leipominen ennen kaikkea. Sillä paistoimme karjalanpiirakoitakin mummon muistolle. Mummon, joka oli taitavista taitavin karjalanpiirakoiden tekijä, puhumattakaan pullapitkoista! <3 

En vieläkään lakkaa ihastelemasta kaunista kuustamme, vaikka se melkoisesti harmaita hiuksia meille on aiheuttanutkin... Tosin ehkä sitä suuremmalla syyllä siinä tapauksessa! 




Ihanaa joulun jälkeistä aikaa meille kaikille! 
Ja uuden vuoden herkkuja suunnitellen jo seuraavaksi...

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Suklaiset kermakaramelli- cookiet

Itse en oikein koskaan ole ollut mikään keksien suuri ystävä. Dominot ovat melkeinpä ainoita keksiherkkuja, joita joskus tekee mieli. Olen jo pitemmän aikaa etsiskellyt pikkuleipiä tai keksejä, jotka kolahtaisivat minuunkin oikein kunnolla. Aikani etsiskeltyäni, löysin muutamia ohjeita, joista sitten soveltamalla ja ynnäämällä yhteen raaka-aineita sain kasattua seuraavan reseptin. Ja se oli kyllä menestys ainakin meidän perheen keskuudessa; jopa siis minun!



240 g vehnäjauhoja 
½ tl leivinjauhetta 
½ tl ruokasoodaa 
¼ tl suolaa 
150 g voita 
160 g fariinisokeria 
90 g hienosokeria 
½ tl vaniljajauhetta tai 1 vaniljatangon siemenet 
1 kananmuna 
1 kananmunan keltuainen 
100 g valkosuklaata rouhittuna 
100 g tummaa suklaata rouhittuna 
1½ dl pieneksi palasteltuja Omar-karamelleja 



Rouhi suklaat ja Omarit. Siivilöi yhteen jauhot, leivinjauhe, sooda ja suola. Laita uuni kuumenemaan 165 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. 

Sulata voi. Vatkaa sähkövatkaimella kulhossa hieman jäähtynyt voi ja sokerit. Lisää mukaan vanilja, kananmuna ja keltuainen. Jatka vatkaamista n. 4 minuutin ajan, kunnes seos on sopivan kuohkeaa. Sekoita sitten nuolijaa apuna käyttäen jauhot joukkoon. Älä vatkaa enää! Kääntele lopuksi suklaat ja karamellit sekaan. 

Jaa taikina kahteen osaan ja tee toisesta osasta käsillä 6 isoa palloa, jos haluat suuria amerikkalais-tyylisiä ”pikkuleipiä”. Asettele pallot mahdollisimman kauaksi toisistaan, sillä taikina leviää paistettaessa melkoisesti. Paista n. 15-17 minuuttia. Cookiet saa jäädä keskeltä raa’an näköisiksi ja reunat vain ruskettuu. Sillä näiden idea on juuri tuo ihanan tahmainen keskusta ja rapeat reunat! 
Vedä leivinpaperi kekseineen pois uunipelliltä ja anna jäähtyä parin minuutin ajan. Nosta sitten keksit ritilän päälle ja paista seuraava erä. 

Nämä cookiet, hetki sitten uunista tulleina, kylmän maitolasin kanssa; ja makuelämys on lähes täydellinen! Yhdellä isolla cookiella häviää makeanhimo taatusti! Pienempiä saattaa olla, että joutuu popsimaan muutaman...







maanantai 7. joulukuuta 2015

Valkosuklaata ja punaherukkaa


Rakas työystäväni pyysi kakkuja isänsä juhlia varten ja toisen näistä olenkin jo aiemmin julkaissut, tyrnimoussekakun nimittäin. Toiseksi herkuksi noihin kemuihin tein valkosuklaamoussella ja punaherukkamoussella täytetyn kakun, josta tuli mielestäni tyylikäs ja harmooninen yksinkertaisen koristelunsa ansiosta. 

Ainoa asia, joka minua itseäni jäi kalvamaan, oli se, että päälle en omista pensaistani enää saanut tuoreita punaherukoita vaan mustaherukkaa vain. Mikä on sinällään vähän huono homma, kun kakussa ei sisällä sitä mustaherukkaa ole. Minusta päällä pitäisi olla siitä jotakin viitettä, mitä kakku muutoin sisältää, ellei koristeet ole pelkästä sokerimassasta tai muusta vastaavasta. Mutta onneksi se ei ystävääni haitannut ja kakku maistui myös "väärillä" marjoilla päällystettynä. 





perjantai 4. joulukuuta 2015

Kaunis kiitos!


Tällaisen kakun tein vanhainkodin ihanille hoitajille. He huolehtivat rakkaasta mammasta suurella sydämellä ja mahtavalla ammattitaidolla aina siihen saakka, kun meille kaikille niin valtavan rakas ja tärkeä ihminen nukkui ikiuneen! 
Nöyrin kiitoksemme kuuluu ihanalle hoitohenkilökunnalle edelleen! <3

Kakku on savulohitäytteinen.